Tinkimättömästi musiikillisen
tapahtuman ytimeen

 

Augsburg Philharmonisches Orchester, Jan Söderblom, Witold Lutoslawski.
Konsertto orkesterille

 

Kolmiosainen loppuosa oli epäilemättä esityksen kohokohta.Voimakkain elein johtanut Söderblom jännitti kaaria ainavain pidemmälle, ja Passacaglia, Toccata ja Chorale nousilopulta kirjaimellisesti valkohehkuiseen huipennukseenhenkeäsalpaavalla tavalla.

 

Augsburger Allgemeine , Stefan Dosch, 1/2010.

 


Anna Liisa on vahvaa musiikkidraamaa

 

Uusi suomalainen merkkiooppera on syntynyt. Säveltäjä Veli-Matti Puumalan Anna Liisa on vaikuttavaa, puhuttelevaa ja klassikkoaiheesta huolimatta riipaisevan ajanmyötäistä draamaa. Jos oopperaväki haluaa tietää ja kokea, mitä merkittävää suomalaisessa oopperassa tapahtuu nyt, kannattaa toimia ripeästi ja kiiruhtaa tällä viikolla Aleksanterin teatteriin.

 

Minna Canthin näytelmätekstit ovat sellaisenaan vaikeasti sovellettavissa laulettaviksi. Puumala on onnistuneesti muokannut Canthin Anna Liisan tekstistä musiikkidraamaa ja säveltäjän strategiaa palvelevan libreton. Dialogi on selkeää ja ymmärrettävää, tapahtumat painottuvat luontevasti ja kerrankin on poissa nykyoopperoille ominainen tekstin ja rakenteen turha kryptisyys.

 

"Loistavasti illan luotsannut kapellimestari Jan Söderblom oli harjoituttanut vaikean partituurin erinomaiseen kuntoon."

Minna Canth oli yhteiskuntaa käsittelevillä aiheillaan poikkeuksellisen merkittävä ja vaikutusvaltainen kirjailija. Kun esimerkiksi laki miehen omistusoikeudesta vaimon omaisuuteen kumottiin vuonna 1889, oli se suoraa seurausta Työmiehen vaimo -näytelmän aiheuttamasta poikkeuksellisen voimakkaasta kohusta.


Anna Liisa on Minna Canthin raskaista teksteistä raskain. Päähenkilö Anna Liisa synnyttää yksin metsän uumenissa lapsen ja päättää shokissa tukehduttaa vastasyntyneen. Tästä alkaa kestämätön elämänmittaiselta tuntuva ahdistus, joka on välillä viedä Anna Liisan hulluuden partaalle. Surmatyön saavat tietoonsa vain lapsen isä Mikko ja tämän äiti Husso.


Kun talollinen Johannes Kivimaa vuosien päästä kosii Anna Liisaa, syntyy pikkuhiljaa käänteitä, jotka johtavat häiden peruuntumiseen. Mikon ilmestyttyä paikkakunnalle alkaa salaisuus raottua. Anna Liisa ei enää kestä salaamista, vaan hän kokee hengellisen heräämisen ja tunnustaa surman sovittaakseen tekonsa. Canth oli kiinnostunut ja vaikuttunut tolstoilaisesta kristillisestä maailmankuvasta.


Näytelmän aihe oli Canthille myös pelottavan tuttu omasta elämästä. Miehensä kuoleman jälkeen Canth oli jäänyt yksin odottamaan seitsemännen lapsensa syntymää. Canth joutui synnytyksen jälkeisen masennuksen valtaan ja hänen päässään liikkui sairauden luomia traagisia pakkomielteisiä ajatuksia.


Lapsenmurha on historiassa ollut kaikissa kulttuureissa äärimmäisen raskauttava rikos. 1700-luvulla lapsenmurhasta ja sikiönlähdetyksestä tuomittiin kuolemanrangaistukseen. Vuonna 1826 kuolemantuomiosta luovuttiin ja äidit lähetettiin Siperiaan sekä myöhemmin muun muassa Hämeenlinnan naisvankilaan.


Canth oli käsitellyt aihetta jo aikaisemmassa novellissaan Köyhää kansaa (1886), jossa Marri sairastuu ja kauhistuu ajatuksistaan tappaa lapsensa. Myös Tolstoin Pimeyden valta (1886) oli Canthille tuttu.


Mielenkiintoinen intertekstuaalinen yhteys löytyy myös Anna Liisan ja Federico García Lorcan Veren häiden (1933) välillä.


Hynnisen lavakarisma on omaa luokkaansa, ja kun ääni soi kuin nuorella oriilla, voi vain toivoa, että hän ei jättäydy eläkkeelle vielä pitkiin aikoihin.


Helena Juntusen Anna Liisa on vaikuttavimpia roolisuorituksia pitkään aikaan. Anna Liisa on lähes koko ajan äänessä, rooli on äänellisesti raskas ja vaatii täydellistä läsnäoloa ja antautumista nuoren naisen vaihtelevaan tunnemaailmaan. Juntunen antautui roolin syövereihin pelottavan aidosti. Juntusen sopraano soi koko illan kauttaaltaan täyteläisesti väliin lyyrisenä ja hempeänä, väliin päättäväisenä ja tarvittaessa myös synkän dramaattisena.


Ville Rusanen onnistui tiukkaeleisenä ja määrätietoisena Mikkona. Juha Hostikan korkea baritoni soi vaivattomasti. Itse en ole ajatellut Johannesta näin nöhvelönä peräkammarin poikana, mutta karakteri täydensi hyvin palettia. Anu Hostikan (Pirkko) sopraanoon on tullut lisää kantavuutta.


Jorma Hynnisen Kortesuon isäntä oli vahvatahtoinen, pelottavan ankara, mutta rakastava isä. Hynnisen lavakarisma on omaa luokkaansa, ja kun ääni soi kuin nuorella oriilla, voi vain toivoa, että hän ei jättäydy eläkkeelle vielä pitkiin aikoihin. Tanja Kauppinen-Savijoen äidillinen, käntyntuoksuinen Riikka oli aito ja rehellinen hyvä äiti. Ääni soi vapaammin ja täyteläisemmin sitten viime kuuleman.


Puumala oli halunnut kirjoittaa Husson roolin kansanlaulajalle. Idea on ymmärrettävä ja luo kiehtovan rajauksen luokkaeroon. Sanna Kurki-Suonio liikkui lavalla viekkaasti kuin tämän päivän kassi-almat konsanaan, mutta olisin odottanut häneltä vahvempaa läsnäoloa ja vapautuneempaa näyttelemistä. Äänessä oli kuitenkin lumoavaa maan huokua.


Erik Söderblomin ohjaus oli kaikissa yksityiskohdissaan harkittua. Ajoittain Söderblom uskalsi rakentaa musiikin kanssa kontrapunktia, joka rikastutti merkityssisältöä. Valosuunnittelu ja lavastus raottivat emootioiden ajattomuutta. Vaatesuunnittelulta olisin odottanut jotain innovatiivisempaa kuin riemunkirjavaa vuokkoa ja marimekkoa.


Loistavasti illan luotsannut kapellimestari Jan Söderblom oli harjoituttanut vaikean partituurin erinomaiseen kuntoon, ja mikä on ollut harjoittaessa, kun käytettävissä on Tapiola Sinfoniettan huippusoittajisto. Kaksitoistajäseninen lauluensemble lauloi selkeästi ja kuuluvasti ja oli lavalla kaikissa käänteissä luontevasti läsnä.

 

Julkaistu: 19.8.2008

 


Mysteeriooppera tutkii julmuutta
Benjamin Brittenin ooppera The Rape of Lucretia
Helsingin Tuomiokirkon kryptassa.

 

Jan Söderblom pitää musiikin jäntevän lujasti ja taipuisasti hallinassaan ja purkaa etevästi soittavasti Zagros Ensemblestä partituurin myllertävät tuhon voimat, epätoivon ja pelon, graafiset sävelmaalailut, läpikuultavan lyyrisyyden ja hauraat toivon säteet.

 

Hannu-Ilari Lampila / HS - Kulttuuri - 20.3.2001


Sinfonia on Kunderan innoittama matka
Helsingin kaupunginorkesteri Finlandia-talossa,
johtajat Leif Segerstam ja Jan Söderblom. - Rautavaara, Franck.

 

César Franckin ainoaa sinfoniaa on perinteisesti luonnehdittu hartaaksi, jopa uskonnolliseksi. Jan Söderblom karisti paljolta pois tuon painolastin ja tarjosi sinfonian vitaalisena vailla pateettisuutta, mahtavana ilman mahtipontisuutta, eli siis mukaansatempaavan nuorekkaana. Kaupunginorkesteri eli täysillä mukana.
 

Olavi Kauko / HS - Kulttuuri - 25.5.2001

 


Koreografian neroutta, tanssin hassua ilonpitoa Mozartin, Balanchinen ja Kylianin baletti-ilta on loistokas

Mozart, Balanchine ja Kylian. Kansallisbaletin ensi-ilta Alminsalissa, musiikinjohto Jan Söderblom.


Kansallisoopperan orkesteri musisoi Jan Söderblomin johdolla tarkasti ja sydämellisesti, mitkä kvaliteetit Mozartissa aina ovat keskeisiä. Söderblom johti Divertimenton viulua soittaen ja korvasi väliajan vielä musisoimalla teoksen Menuetto-osan yleisön kuunnellessa.
Ilta tarjosi harvinaisen paljon musiikin ja tanssin nautintoja, kun asialla oli maailman kaksi musikaalisinta koreografia.


Auli Räsänen / HS – Kulttuuri - 8.5.2006

 


Virtuoserna i kanonform (Virtuosi di Kuhmo)

….Och så på fredag kväll nådde alltså kammarorkestern sin blomstring och fulländning i två av 1900-talets starkaste stycken för stråkorkester.


Under Jan Söderbloms ledning bjöd man på en urstark, monumental tolkning av Bartóks Divertimento för stråkorkester , som tonsättaren skrev i landsflykt i Schweiz 1939. Söderbloms grepp sitter utmärkt i den energiska och lite riviga Bartóken.


Tolkningen av Arthur Honeggers andra symfoni för stråkar och trumpet blev, om möjligt, ännu bättre och alla de mörka tonerna som det kryllar av i stycket illustrerades genomgående starkt. Den mustiga stråksatsen fick den energiska och suggestiva tolkning som den kräver.


Wilhelm Kvist / Hufvudstadsbladet, 7/2009



Das Wesen der Musik vertont:
MDR-Orchester gastierte in Erfurt

 

Lag es an der strahlenden Frühlingssonne an Erfurts Himmel? Jedenfalls sorgte das herzhaft lebendig aufspielende MDR-Sinfonieorchester dafür, dass das Motto "Zauber der Musik" der Kaisersaal-Konzerte zu kaum jemals erreichten Ehren kam.


Erfurt. Vielleicht aber lag es auch am Dirigenten Jan Söderblom, der fernab von jeder Selbstdarstellung zum Kern der Musik vordrang.

Er setzte auf lang verlorengegangene Tugenden wie das Festhalten am einmal gewählten Tempo oder eine aus festem Stand heraus minutiös konkrete, klar ablesbare Zeichengebung. Solch verlässliches Grundgerüst ermöglichte dem Orchester eine durchsichtige, selbst in offenliegenden Streichereskapaden perfekte Spielweise und gleichzeitig die aktive Umsetzung von Lautstärkekontrasten oder rhythmischen und melodischen Vorgaben.

Dass dabei trotzdem niemals aggressiv grelle oder geräuschelnd leise Töne zu hören waren, spricht für ein ungekünsteltes Verhältnis zur Musik. Auf subjektiv veräußerlichte Exaltation musste verzichtet werden, dafür wurde Einblick gewährt in ihr zeitbedingt inneres Wesen und das Lebensgefühl der Meister der Vergangenheit.

Gleichzeitig verklärt und energisch

Dies gilt zum einen für Mozarts "Haffner"-Sinfonie D-Dur KV 385 von 1782, die durch klassisches Ebenmaß des Tempos und der dadurch geschaffenen Voraussetzung zu top-frisch verspielter Wiedergabe den Hörer höchlichst animierte. Ebenso beeindruckte die 2. Serenade A-Dur op. 16 von Johannes Brahms, in der mit leichtem Sinn der Farbigkeit des Orchesters (ohne Violinen!) absoluter Vorrang eingeräumt wurde vor der lastenden Gefühlsdichte der Romantik.

Dazwischen stand - mit drängender Energie, verklärter Besinnlichkeit und bravouröser Motorik gespielt von Cédric Tiberghien und vom Orchester in hervorragender Übereinstimmung mitgestaltet - das 2. Klavierkonzert F-Dur von Dmitri Schostakowitsch. Man hatte fast vergessen, wie aufwühlend, wie nervend immer wieder die Begegnung mit diesem Großen des 20. Jahrhundert ist
 

Hans-Jürgen Thiers / 26.04.10 / TLZ